torstai 29. marraskuuta 2012

Toinen asuntoni, ihanat/kamalat kattoikkunat.(2010-2011)

Mun toinen koti oli keskustassa ja siinä oli neliöitä 28. Eli neljä neliötä enemmän ku edellisessä. Tää oli ihana kämppä, ku tää tosiaan oli ihan keskustassa, tässä oli tiskikone, iso vessa ja sauna. Tää oli muutenkin tosi erillainen kämppä. Mää viihdyin tässä kuitenkin vain sen vuoden, koska tässä kämpässä ei ollut muita ikkunoita kun kattoikkunat ja vaikka ne oli tosi kauniit ja niistä oli ihana kattoa tähtiä, niin talvisin ne täytty lumella enkä nähnyt ollenkaan päivänvaloa. Mua alko jotenkin ahdistaa niin paljon,että oli pakko saada kämppä jossa on oikeat ikkunat ja muutenkin enemmän tilaa, kun otin kissan. Tää kämppä herättää kyllä älyttömästi muistoja, hyviä ja huonoja.
Vaihdoin usein järjestystä, jos ihmettelette miksi näyttää joissakin kuvissa niin erillaiselta..










Mitäs mieltä ootte tästä?

Pieni ja punainen ensimmäinen asunto (2009-2010)

En tiiä kiinnostaako teitä ollenkaan nähä mun edellisiä asuntoja, mutta ainakin omaksi iloksi voisin tehä, ku tullee niin nostalginen olo ku jokaiseen kotiin liittyy omat muistonsa. Ennenku mää muutin Ouluun, niin olin asunut kalajoella asuntolassa sen 3-vuotta ja kun opiskelu päätty, niin asuin kesän kotona Raahessa. Elokuussa 2009 muutin sitten ihan omilleni ja löydettiin ihana yksiö tuirasta koskitieltä. Kämpässä oli neliöitä 24. Eli se oli tosi pikkunen. Se oli silti ihana ja mun ihan ensimmäinen oma koti. 










Sain ilmeisesti yliannostuksen punaisesta väristä, ku nykyään en kauheesti halua sitä enää sisustuksessa käyttää. Mää asuin tuossa kämpässä vaan puolivuotta, koska siihen taloon tuli putkiremontti.
Mutta miltä näyttää ?   Omaan silmään se näyttää aivan liian punaiselta.. :D

Aurinko!

voi arki kuinka se vastustaa. Mulla ei tosiaan pysy tavarat käsissä, välillä tuntuu, että särjen kaiken mitä käteeni otan.. Eilen tiputin hiusharjankin lattialle ja se katkes keskeltä kahtia? ja yks aamu löysin jääkaapista kamman! Kuka laittaa kamman jääkaappiin? Mää en todellakaan tiiä miksi se on sinne joutunut! Migreeni on taas saapunut luokseni ja siksi en oo voinut nauttia auringostakaan joka vähän pilkisti ikkunasta sisään! Piti siitä silti ottaa todistusaineistoa ja toivon, että se aurinko tulis uudestaankin...


keskiviikko 28. marraskuuta 2012

aarteita

Maj-mummun kuoleman jälkeen tätini löysi vanhoja filmirullia mummun kodista ja niimpä hän otti selvää millasia kuvia sieltä löytyykään. Katselin niitä tässä äskettäin ja ikävöin mummua ja pappaa. Vanhoissa kuvissa on mun mielestä niin enemmän tunnelmaa! Näytän teille joitakin näistä ihanista kuvista..

(Mummu oikealla puolella kitara selässä)

 Aarno-pappa
 Mummu ja pappa


 En tiiä kuka tuo viulua soittava nainen, se oli tosi monessa kuvassa ja melkeen aina viulun kanssa.. Mutta pappa on siis tuo kitaraa soittava.



tiistai 27. marraskuuta 2012

Verhojen vaihto

Mää tuossa äsken vaihdoin keittiöön ja olohuoneeseen eri verhot. Laitan parempaa kuvia huoneiden uudesta ilmeestä, kun saan vähän paremmin siivottua ja sisustettua. Tässä kuitenkin vähän kuvaa..

Tuohon marimekon verhoon mulla on "viha-rakkaus suhde", koska tykkään kuosista, mutta en väristä. Mutta nyt kuitenkin halusin vähän väriä keittiöön valkoisten verhojen tilalla ja mun mielestä näyttää kyllä kivalta.
 Olohuoneesta taas halusin pois sitä väriä, ku pinkki alkaa kyllästyttää. Aion tehä olkkarista melko valkosen ja rauhallisen näkösen.. Mutta siitä sitten kuvia myöhemmin lisää.
Luulenpa, ettei tänä vuonna tule mulla punasia jouluverhoja ikkunaan.. Jotenkin ei nappaa yhtään.

Tänään mun piti siivota ja oon vaan sotkenut lisää, kun oon tiputellut tavaroita lattialle ja rikkonut myös siinä samalla vaikka mitä. Pyykkiäkin olis pitänyt pestä, mutta eiköhän nuita vaatteita tuolta kaapista löydy vielä. Miks maanantait on näin nihkeitä ja arki nyt muutenkin? Tahtoisin lunta!


                                                                   Mitä siitä, jos en saa mitään
                                                                   Aikaiseksi, tänäänkään
                                                                   Kun kaiken aina huomiseen siirtää
                                                                   Ei tule tehdyksi virheitäkään






sunnuntai 25. marraskuuta 2012

ihania lahjoja!

Lapsena synttäreissä parasta oli lahjat! Aikusena se ei oo se asia mitä ajattelee kun syntymäpäivä kolkuttelee ovella.. Tässä iässä sitä ei vielä tarvi kriiseilläkään iästä, tosin mää kriiseilen välillä, mutta se on ihan turhaa. Sitä ajattelee, että ihanaa; on joku syy juhlia ja nähdä rakkaita.. ei sillä etteikö niitä muuten näkis, mutta silti :D  Tänävuonna jotenkin on tuntunut erityisen mukavalta synttärit, koska viimevuonna en juhlinut ku tosi pienesti ja toissavuonna, ku mummu oli kuollut just vasta, niin en jaksanut järjestää mitään.. Sillon menin Raaheen ja muut järjesti mulle synttärit, ku ite en jaksanut, sillon äiti leipo mulle kakkua ja mun veli myös. Tänävuonna jotenkin on ollut synttärit melkeen yhtä jännää, ku lapsena.. Ollut niin paljon yllätyksellisyyttä ja mun perhe ja ystävät on huomioineet mua jotenkin aivan älyttömän ihanasti! Ollut hämmentävää olla niin huomion keskipisteenä.. Mutta siis takasin niihin lahjoihin, että vaikka niitä ei edes odota, niin tuleehan niistä niin hyvä mieli! Sen takia, että ne lahjat on niin ihania ja erityisesti sen takia, että ne ihmiset on tarkottanut ne just mulle! Se lämmittää mieltä.


Sain ihania kortteja ja huomasin just, että tässähän ei ookkaan kaikki kortit, mutta osa kuitenkin.. 
 Kun aukasin tän paketin, niin aloin vaan nauramaan, että mikä tää on ! :D Mutta siis se on tärisevä hierontalaite! Tosi kätevä juttu!
 Hienovaranen vinkki mulle vissiin tää tiskiaine ;)
 ihana sydänrasia!
 Nyt ei muutaku neulomaan!

 Aivan ihania huulirasvoja. Nuo vois niin syyä, ku ne on niin herkullisen tuoksusia !
 Sydänystävän teetä ja mustikka-valkosuklaa pikkuleipiä, joita ei kyllä varmaan raski edes syyä!
 Mää en oo vieläkään laittanut heijastinta mihinkään mun takkiin, niin olikohan tääki hienovaranen vinkki;) ja ehkä söpöin taskumatti ikinä!
 Minna Immosta <3

 Tuon ihanan rasian sisältä löyty nämä ihanuudet..

 Mää ajattelin eka tuosta korusta, että ihanaa Murun tassun jäljet ja ehkä ne on ollut äidilläkin mielessä ku on mulle tuota korua tilannut, mutta nyt joka kerta ku katon tuota korua, niin mulla tulee mieleen meidän rakas Tessu, joka ei oo enää täällä meitä ilostuttamassa. Tessu on jättänyt tassunjäljet mun sydämeen, joten ihanaa kantaa sitä mukana korunkin muodossa.
 Aivan ihania iittalan laseja, nuita sain siis 6 kpl.
 jee muumijuttuja!
 <3
En kuvannut tähän enää niitä kukkia jotka sain enkä kaikkia niitä karkkeja, ku osa onkin jo syöty. Aivan ihania lahjoja, kiitos kaikille :)