perjantai 30. joulukuuta 2016

Vuosi 2016, miten meni niinku omasta mielestä?

Niin se on vaan taas vuosi vierähtänyt ja huomenna on tämän vuoden viimeinen päivä. Tämä vuosi on pitänyt sisällään hyviä ja huonoja hetkiä, niinku varmaan jokainen vuosi. Alkuvuonna kärsin jokusen kuukauden vielä kaamosmasennuksesta, mutta se voitettiin jossain vaiheessa. Kesä oli ihana ja syksystä selvittiin ilman pahempaa kaamosta.. väsymystä oli ilmassa, mutta masennusta ei onneksi. Tuntui aluksi, etten tiedä mitä sanottavaa tästä vuodesta olisi. Mutta ehkä suurimmat muutokset on sellaisia, jotka ei näy ulospäin, ne on sitä henkistä kasvamista. Olen tänä vuonna miettinyt paljon ystävyyssuhteitani, joidenkin ystävien kanssa olen etääntynyt ja joidenkin kanssa lähentynyt. Ensivuonna haluaisin panostaa ystävyyssuhteisiini enemmän. Töissä olen kehittynyt myös aika paljon ja onnistumisen kokemuksia on paljon. Päällimmäisenä asiana tässä vuodessa on kuitenkin se, että minun ja Markon suhde on kehittynyt valtavasti ja ollaan otettu isoja askeleita meidän suhteessamme. Yhteinen Kreikan matka oli ehkä jonkinlainen käännekohta. Olen joka päivä niin valtavan onnellinen tuosta ihmisestä, joka kulkee mun rinnalla. Jonka kanssa saan jakaa arkea ja juhlaa, suunnitella ja haaveilla tulevaisuutta.Ollaan koettu myös surua, mutta selvitty siitäkin yhdessä. Tän vuoden ja varsinkin tän syksyn aikana olen sairastanut todella paljon.. Nyt joulun alla olin niin kipeä, että mietin yks ilta, että voinkohan minä kuolla yön aikana.. keuhkoihin sattui niin paljon ja henki oli ahtaalla.. Onneksi lääkekuuri vihdoin alkoi tepsiä ja tulehdusarvot laski jouluksi.. Mutta on harmittanut se, että on sairastanut niin paljon . Toivon siis ensivuodelle todellakin terveyttä. Mitään uudenvuoden lupauksia en aio tehdä, mutta joitakin haaveita on tulevalle vuodelle.. mutta ne jääköön tällä kertaa kertomatta. Kerron jos ne joskus toteutuu. Olen kiitollinen kuluneesta vuodesta, mutta olen valmis jättämään sen taakseni ja ottamaan uuden vuoden vastaan.

Huomenna vietetään uutta vuotta täällä kotona muutaman ystävän kanssa, varmasti mukava ilta tiedossa. Oikein ihanaa ja onnellista uutta vuotta kaikille! 

torstai 29. joulukuuta 2016

Joulu perheen luona

Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, että lähdimme Markon kanssa aattona päivällä ajamaan Raahea kohti. Veimme tavarat ja kissan lapsuuden kotiin, käytiin viemässä joulutervehdys naapureille ja sitten Annen ja Isän luokse. Siellä oli myös Annen äiti, minun isoveli Markus ja pikkusisko Fanni. Söimme yhdessä jouluaterian ja oli kyllä ihanaa olla saman pöydän ääressä, tunnelma oli hauska ja naurua riitti. Syönnin jälkeen lähdettiin porukalla hautausmaalle. Tää on joulussa jotenkin tosi tärkeä juttu. Haudalla käynnin jälkeen isä muuttui joulupukiksi ja saatiin ihania lahjoja. Loppuilta meni siinä jutellessa ja suklaata syödessä, yhtäkkiä kello oli jo yli kymmenen illalla. Lähdimme Markon kanssa lapsuuden kotiin yöksi, juteltiin puoleen yöhön ja lueskeltiin kirjaa.. Hyvillä mielin sai kyllä nukahtaa, onnellinen jouluaatto takana rakkaiden parissa.




  Joulupäivänä lähdimme viettämään joulua Alpuaan äidin, Riston ja Ilonan luokse. Siellä oli myös Markus, Fanni, Marika, Vilma, Maiju ja Eini. Söimme yhdessä jouluaterian jonka jälkeen jaettiin lahjoja.. Oli ihan mahtavaa nähdä Vilman riemu niistä paketeista jotka toin..( tonttu, kun oli laittanut ne väärään kassiin ja ne oli vahingossa tulleet minulle. hih). Oli ihanaa, että meitä oli siellä niin paljon.. Harmi vaan,, että ei olla koskaan koko porukalla paikalla. Mutta oli niin ihania hetkiä, keskusteluja ja kohtaamisia. Oli ihanaa viettää aikaa Riston tyttöjen kanssa ja omien sisarusten. Olen niin onnekas perheeni suhteen. Oli ihanaa huomata, että kuinka hyvin Marko tulee toimeen perheeni kanssa.  Jäätiin Alpuaan yöksi, kuten myös Fanni, Marika ja Vilma. Illalla katsoimme porukalla leijona kuninkaan, ehdottomasti paras disney-elokuva. Juteltiin yömyöhään Marikan ja Fannin kanssa, kunnes oli pakko antaa periksi ja alkaa nukkumaan.




Täytyy kyllä sanoa, että jäi valokuvaaminen todella vähäiseksi tänä jouluna. Sitä keskitty niin täysillä vaan siihen hetkeen ja kamera aivan unohtui. Tapanin päivänä ajettiin Markon kanssa Raaheen, käytiin hakemassa kaupasta ruokaa ja mentiin lapsuuden kotiin. Marko luki kirjaa, minä elokuvaa ja ilta katsottiin vielä yhdessä lapsuusvideoita. Oli kyllä ihana ilta. Seuraavana päivänä nukuimme pitkään, kävimme kyläilemässä mummilla jonka jälkeen lähdimme Oulua kohti. Oli jo ilta, kun olimme kotona.. mutta kuinka ihanaa oli päästä omaan sänkyyn!

Nyt niin valtavan onnellisena ja kiitollisena mietin nuita muutamia päiviä Raahessa/Alpuassa. Mulla on niin ihana perhe ja  joulun jälkeen iskee aina vähän haikea fiilis, nytkö se on ohi. Varsinkin haikeaa se, että sisko lähti takas Turkuun. Mutta nyt nautitaan vielä jokunen päivä lomasta täällä Oulussa :) 

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Jouluaaton aamu kotona


Aattoaamuna herättiin Oulussa omasta kodista. Nyt kun meillä on yhteinen koti, tuntuu tärkeältä, että saadaan aloittaa joulun vietto täällä kahdestaan, ennenkuin lähdetään muun perheen luokse. Heti herättyä sytytin kynttilöitä joka huoneeseen ja laitoin riisipuuron keittymään. Joulupukin kuumalinja taustalle pyörimään ja lahjojen aukaisuun. Annettiin siis Markon kanssa lahjat toisillemme ja avasin myös ystävien antamat lahjat. Riisipuuro ja limppu oli täydellinen aamupala aattoaamulle. Aamu oli ihanan rauhallinen eikä ollut hirveä kiire, vaikka touhua olikin ennen Raaheen lähtöä. Oli aivan ihana tunnelma, ihan erilainen kun tavallisena päivänä. Joulutuoksut myös lisäsi tunnelmaa, kuten joulukuusen, hyasintin ja joulupuuron tuoksu. Kolmen aikaan lähdettiin ajamaan Raahea kohti, jossa joulun vietto jatkui perheen kesken, siitä postausta myöhemmin. Nyt kuvien kautta pääsette näkemään meidän aattoaamun tunnelmia.








Millainen teidän  aamu jouluaattona oli? :) 

torstai 22. joulukuuta 2016

CHRISTMAS TAG

Lempi joululauluni? 

Tonttu ja jouluyö juhlayö

Oletko ikinä tehnyt piparkakkutaloa?

En muistaakseni itse ole koskaan tehnyt, mutta varmaan yhdessä äitin tai veljen kanssa. Veljeni Ville-Matti on yleensä ottanut vastuun tästä.


Paras asia joulussa?

Rakkaimmat ihmiset ympärillä, tunnelma, perinteet,  joulun sanoma, ilahduttaminen ja ilahtuminen lahjoista, hautausmaalla käynti isän kanssa, hyvä ruoka jne...


Musta vai valkoinen joulu?

Ehdottomasti valkoinen

Tykkäätkö lahjojen  paketoinnista?

Tykkään! Yks mukavimpia juttuja jouluvalmisteluissa



Kerro jokin joulumuisto?

 Ehkä paras muisto lapsuuden jouluista on yksinkertaisuudessa se taianomainen tunnelma. Lapsuudessa jouluaatto ja joulupäivä oli vuoden parhaat päivät ja edelleen haluan vaalia sitä fiilistä, että ne on vuoden parhaat päivät. Yks mukava muisto on se, että aina joulun alla meidän pihatammeen ilmestyi roikkumaan lahjapaketti, jonka sisältä löytyi aina joulukarkkeja ja tikkukirjaimilla kirjoitettu kortti, jonka oli allekirjoittanut tarkkailija tonttu. Myöhemmin selvisi, että tämän paketin sinne laittoi monena jouluna meidän ihanat naapurit. 

Milloin avaat joululahjat?

Nykyään osa lahjoista aamulla ja osa illalla. Nytkin herätään aattona omasta kodista, joten silloin avaan ystäviltä saadut lahjat ja myöskin Markon kanssa vaihdetaan lahjamme aamulla täällä kotona. Perheen kanssa jaetaan sitten illalla.


Jos saisit nimetä yhden joulupukin poroista uudelleen, mikä tulisi uudeksi nimeksi?

En kyllä tiiä :D 

Aito vai tekokuusi?

Ehdottomasti aito


Joulun suosikkivärit?

Kuusen vihreä, punanen pienissä määrin, valkoinen.

Mitä jouluruokia tai herkkuja syöt jouluisin?

Mulla ei oo mitään tiettyä jouluruokaa, Mulle kokataan aina jotain herkullista kasvisruokaa. Joulutortut luumuhillolla ja suklaa on ne herkut jotka jouluna maistuu.

Mitä aiot tehdä joululomalla?

Käydä Raahessa, Alpuassa ja Vuolijoella. Nauttia perheen ja ystävien seurasta. Ottaa rennosti ja kattoa elokuvia. Ulkoilla ja tehdä lumienkeleitä.. jos on lunta.

Pidätkö enemmän joululahjojen saamisesta vai lahjojen antamisesta?

Antamisesta

Lempi joulutuoksu?

Joulukuusen tuoksu. En voi sanoinkuvailla sitä tunnetta, kun haistan joulukuusen ekan kerran, kun käydään hakemassa se. Se tuoksu aiheuttaa tosi vahvoja ja onnellisia muistoja. Se jos mikä vie takas lapsuuden jouluihin.

Valkoiset vai värikkäät jouluvalot?

Valkoiset. 

Mitä jouluperinnettä odotat tänä vuonna?

Lähinnä vaan sitä yhdessä oloa.. ja sitä, että nään muiden avaavan mun antamia lahjoja.

Suosikki joululeffa?

Joulutarina tulee ekana mieleen. Ja ollaan katottu nyt  mun sairastaessa Markon kanssa kaikki yksin kotona-leffat ja kyllä se ykkönen on niin hauska ja nostalginen. 

Teetkö uudenvuoden lupauksia?

Lähinnä joitakin tavoitteita ja haaveita sitä aina miettii uudelle vuodelle.




Todennäköisesti en kerkeä enää postailemaan ennen aattoa.. Toivotan siis oikein ihanaa, rauhallista ja siunattua joulua ihan jokaiselle <3


perjantai 9. joulukuuta 2016

Vastaukset videolla

Nyt vihdoin saatte vastaukset kysymyksiinne videolla. Video katkesi kesken kaiken, joten vastaukset tulee kahdessa eri videossa. Loput vastaukset kuvaan myöhemmin :)
Itsekriittisyys iskee kyllä videoita katsellessa ja kysymyksiin vastasin hirveästi etukäteen miettimättä, mutta toivottavasti te tykkäätte ja lisäkysymyksiä ja kommentteja otan mielelläni vastaan!




tiistai 6. joulukuuta 2016

Jouluiset pikakuulumiset

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa! Täällä ollaan ihan kohta menossa nukkumaan, mutta pikainen postaus ennen sitä. Huomenna menen pitkästä aikaa töihin, sillä viime viikon sairastin ja tää alkuviikko on ollut vapaata. Mulla nousi viikko sitten kuume ja jonku hengitystieinfektion se lääkäri mulle diagnosoi. Piti avaavaa astmalääkettä ottaa, että sai hengityksen paremmin kulkemaan. Mitäs tänne muuta.. joulukuu on vaihtunut ja iloa se on tuonut mm. joulukalenterin vuoksi. Ollaan kirjoitettu Markon kanssa kalenteriin toisillemme viestejä, yhden lempparin jaan teidän kanssanne. Olen myös tänä vuonna tosi hyvissä ajoin lahjojen suhteen, sillä kaikki on ostettu ja paketoitu jo. Nyt voi joulua odottaa ilman mitään panikointia ja stressiä lahjoista. Nyt menen äkkiä syömään iltapalaa ja painan pääni tyynyyn, sillä aamulla on aikainen herätys. Hyvää yötä kaikille!







sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Enni 27

Viime maanantaina 21.11 minulla siis oli syntymäpäivä. 27-vuotias kuulostaa jo tosi aikuiselta ja melkein jo vanhalta.. On ollut aika ihanaa, kun jo useampi on sanonut, että oon vielä nuori. Perjantaina olin beauty spotin illassa, jossa kysyin ammattilaiselta, että missä vaiheessa aletaan käyttää tuotteita, joissa lukee "ikääntyvälle iholle" ja minulle sanottiin, että ehkä 15-vuoden päästä. Tunsin itseni aika nuoreksi.. mutta onneksi silti myös aikuiseksi :) 

Kuten edellisessä postauksessa jo mainitsinkin, vietin synttäreitä lauantaina ystävien kanssa ja kuvat ovat siltä illalta. Olen saanut aivan ihania lahjoja ystäviltä, perheeltä ja työkavereilta, jotka ovat kyllä lämmittäneet sydäntä. Olen saanut paljon suklaata; 3 geisha-pakettia, suklaalevyn ja enkelisuklaata, huovutetun tontun, käsirasvaa, kukkakimpun, likööriä, 2 käsilaukkua, sulkakorvikset, marimekon penaalin, aarikan korvikset, muumien uuden talvimukin, 2 kynttilää (Maria Drockilan ja partylite), lahjakortin kynsihoitoon, hierontaan ja marimekkoon, rahaa 50 €, afrikkalaisen peitteen, pienen muumipappa-maljakon ja valkoiset nahkakinttaat. 

Muistan sen, kun täytin 17-vuotta. Opiskelin kalajoella ja mulla oli sillon oma pieni huone siellä asuntolassa ja istuttiin sen huoneen lattialla ja syötiin ystävien kanssa vihreää prinsessakakkua. Me oikeasti istuttiin piirissä ja se kakku oli siinä lattialla. En tiedä miksei laitettu sitä pöydälle. Silloiselta poikaystävältäni sain muistaakseni mp3-soittimen. Minun vanhempani tulivat käymään Kalajoella ja käytiin yhdessä syömässä.. sain lahjaksi marimekon punavalko-raitaisen paidan. Siitä on nyt 10-vuotta. Miten aika menee niin valtavan nopeasti, toivottavasti seuraava kymmenen vuotta ei menisi niin nopeasti. :)

Olen valtavan kiitollinen lahjoista, onnitteluista ja siitä, että sain viettää synttäreitä läheisteni parissa. Toivottavasti tästä vuodesta 27-vuotiaana tulisi onnellinen. 






lauantai 26. marraskuuta 2016

Pitkästä aikaa täällä!

Mitä kauemmin menee aikaa kirjottaa tänne, sitä vaikeampaa on tulla kirjottamaan. En tiedä oikein mistä aloittaa, on helpompaa siirtää ja siirtää. Mutta nyt täällä taas.. Niin paljon on tapahtunut tässä reilun kuukauden aikana. Syyslomalla käytiin mm. manamansalossa mökillä ja se oli kyllä niin ihana reissu. Lähdettiin vasta illalla ajamaan, paistettiin makkaraa takassa ja saunottiin rantasaunassa yöllä. Se oli niin laatuaikaa. Seuraavana päivänä käytiin pyöräilemässä aivan mahtavissa maastoissa ja maisemat oli niin upeat. Se oli niin virkistävä reissu. 

On tullut juhlittua myös isänpäivät (tälläkertaa minä järjestin ne täällä meillä)  ja sitten vielä mun syntymäpäivät on tullut vietettyä. Viikko sitten juhlittiin ystävien kanssa ja virallisena päivänä, viime maanantaina syötiin Markon kanssa thaimaalaista ja katsottiin leffaa. Tänään kävin isän ja Annen kanssa syömässä ulkona ja huomenna äidin, Riston ja Maken. Pääsen nyt kyllä tosi helpolla, kun ei tarvitse itse leipoa eikä laittaa.. syynä siis se, että Markolla nousi eilen kova kuume :( Ei vihti ottaa tänne vieraita, ettei tartu ja että toinen saa levätä rauhassa. Mun perhe on äänekästä porukkaa :'''D

Mut mitäs muuta..  Tää syksy on ollut jotenkin.. en tiiä.. erilainen. Sellaista kamalaa kaamosmasennusta ei ole tullut onneksi, niinkun viime syksynä. Mutta väsymystä ehkä jollain tasolla silti, on vaikeaa olla energinen kun kokoajan on niin pimeää. Töissä on ollut kyllä myös aika hektistä. Rehellisesti sanottuna, mulla ei ole koskaan ollut näin työntäyteistä kun nyt. Niin monta erilaista kerhoryhmää ja täytyy kyllä repiä itsestä tosi paljon. Enkä osaa tehdä yhtään vähempää, haluan tehdä parhaani. Ei ole tarkoitus kuulostaa negatiiviselta, nautin työstäni ja siitä, että jouduin heittäytymään ja keksimään kokoajan vähän jotain uutta.. enkä tällä rytmillä kerkeä urautua ja tylsistyä. Kaiken kiireen keskellä sitä on kiitollinen silti siitä, että saa tehdä tuota työtä ja just tuossa työpaikassa. Mutta kyllä aika paljon on mennyt energiaa työhön ja sitä ei aina meinaa riittää kotiin asti, niin sen ei pitäisi mennä kuitenkaan. Jospa se helpottaa, kun päivä alkaa pitenemään. 

Tän syksyn aikana on tapahtunut myös asioita, jotka ovat tehneet minut surulliseksi, jotka ovat hätkähdyttäneet ,pysäyttäneet ja laittanut kyseenalaistamaan asioita. Olen miettinyt niiden myötä myös paljon ihmissuhteitani, ystäviäni. Monien asioiden keskellä myös parisuhteeni on vahvistunut entisestään, rakkaus tuota toista kohtaan on jotain niin suurta. On niin helppoa ajatella loppuelämää hänen kanssaan. :) 

Bloggaaminen on "oikean elämän" rinnalla vähän unohtunut. Välillä tullut mieleen, mutta ei ole tuntunut niin tärkeältä. Kommenteissa on tullutkin vähän syyllistystä asiasta, mutta en ole koskaan kirjoittanut velvollisuudesta enkä tee niin jatkossakaan. Ne jotka panostavat blogiin päivittäin, yleensä se on se heidän leipätyö. Minä teen pitkiä päiviä töissä, sillä työpaikka ei ole edes Oulussa jossa asun. Työn lisäksi pitäisi panostaa myös parisuhteeseen, ystäviin ja itseeni. Joskus blogille ei vaan jää aikaa. Joku sanoi, että olisiko aika lopettaa. Vielä sellaista päätöstä en ole tehnyt, mutta kukapa sen tietää milloin. En itsekkään. Toivottavasti se ei ihan hetkeen tapahdu, mutta koskaan ei tiedä mihin elämä kuljettaa. Olen iloinen, jos siellä joku on jaksanut odotella mun postaavan ja jaksaa pysyä mukana. Muualla somessa ollaan oltu vähän enemmän aktiivisia, instagramista löytää: enniravander ja snapchatista ennimaria89

Muutamassa blogitapahtumassa olen käynyt myös tänä syksynä ja niistä postaan tässä joku päivä. Mutta teitä kohtaan on reilumpaa postata oikeita kuulumisia ja ne onkin enemmän mun juttu täällä blogissa. Ja se video.. se tulee kyllä. Olen vähän suunnitellut tekeväni sen joululomalla, sillon on oikeasti aikaa. 

Ensiviikolla vaihtuu joulukuu ja on oikeasti niin ihanaa, että joulu saapuu. Se on mulle kyllä se vuoden kohokohta. Nyt olen myös päättänyt alkaa panostamaan vähän enemmän itseeni, koska tän kiireen, kaamoksen ja vastoinkäymisten keskellä olen laiminlyönyt itseäni. Hakenut lohtua ja energiaa väärästä ravinnosta ja jäänyt lenkkeilyn sijaan peiton alle. Siihen on tultava loppu, sillä mun pää ei kestä sitä.. eikä kyllä kroppakaan. Millekkään dieetille en oo alkamassa, mutta muistaa kokonaisvaltaisesti pitää parempaa huolta itsestä. 

Mutta eiköhän tässä ollut kuulumisia tällä erää, toivottavasti sieltä ruudun takaa vielä löytyy ihmisiä jotka jaksaa mun höpötyksiä lukea. Kaikkea hyvää ja ihanaa joulun odotusta <3